Kaikki dieetit alkaa maanantaina

.. ja tänään on SE päivä. Joten terveysasiat ovat vallanneet mieleni kerrankin oikeana päivänä.

Mulla oli tänään lääkärinaika. En ollu ennen käynyt siellä päässä terveyskeskusta ja olin pikkasen ihmeissäni että olenko nyt lopulta oikeassa paikassa. Olin harpponut paikalle nurmikonkin poikki, kun olin pikkasen tiukalla aikataululla lopulta. Siinä sitten tietty sukatkin kastuivat loskassa. Etsin sitten kovasti jotakin ilmottautumispaikkaa tai muuta neuvontaa. Onneksi siivooja huomasi mun kysyvän katseeni. Oon muuten huomannu et aina kun olen terveyskeskuksessa, ei väliä millä paikkakunnalla, niin aina näkyy siivooja. Ja usein niiltä myös apua kysyn.
Siivooja: "Mihin olet menossa?"
Mä: "Emmä tiiä, mul oli vissiin tuonne (osoitan toiseen odotushuoneeseen, sinne missä on muitakin ihmisiä) aika varattuna.."
Siivooja: "Jaa X X:lle?"
Mä: "Emmää muista!"
Siivooja: "Perhesuunnitteluun?"
Mä: "En mä ny perhettä halua!"
Siivooja: "Sinne siis!"

Tän syksyn aikana oon viettäny aikaa useammassakin odotushuoneessa. Työterveyden aikaa odotellessa luin jotakin järkevää lehteä (josta saa aikaa kaikkia mielenkiintoisia vaivoja, jos vähänkään on taipumusta luulotautiin). Ja siel oli juttu istumisen epäterveellisyydestä. Ei siis liikkumisen terveellisyydestä, vaan toisesta näkökulmasta. Se oli mielenkiintoinen juttu!

Mulle on kertyny tuota lämmittävä rasvakerrosta hiukan enemmän kuin mitä nämä pakkaset vaativat. Nyt mä si päätin aloittaa uuden ihmedieetin testaamisen. Ihan ite keksin. Se ois nimeltään Kotiruokadieetti. Nyt juur mul on perunat kiehumassa ja sianlihasoosi odottelee jo. Aika rohkeelta kuulostaa?!

Voi harmi! Leikkasin veitsellä sormeeni just kun olin alkamassa tiskata. Kattellaan sitä hommaa taas ens viikolla..

Kotiruokaa?

Koti ruoaksi?

Kotomaan kunniaks kotoilua

Kotoiluhan on nyt ihan todella muodikasta puuhaa. Oon käsittäny et se tarkottaa sitä, kun villasukat jalassa askarrellaan nimilappuja söötteihin jauho- ja sokeripurkkeihin, viritellään tuikkuja ja neulotaan sohvannurkassa mussuttaen pehmoisia itseleivottuja suklaakanelimuffinseja. Minun versioni kotoilusta on kuitenkin lähinnä sitä, kun aamulla ei jaksais nousta sängystä, mut kuitenki si nousee ja hiippailee pitkiksissä koko päivän tukka likasena ja toivoo ettei kukaan vaan tulis käymään katsomaan sotkua. Sit siinä ku laiskottaa alkaa tekeen kuitenki jotain, esimerkiks sängyssä löhöten leikkelee lehdistä kuvia johonki kollaasiin. Kun mun kotoilu ei oo mitenkään kauheen aikaansaavaa, niin luultavasti ne lippulappuset jää liimaamatta.

Tänään aloin tuollaisessa kotoilufiiliksessä tehdä joulukortteja.

Haluaisitko sinä joulukortin näistä aineksista?

Sit ku olin aikani peiton alla istuskellen (heheh, joo siis ei se peitto ollu ku hartioilla ja jalkojen päällä) leikelly, totesin paitani olevan sopivan hikisen hajuinen lenkille lähtöön. Tässä siis pieni niksi laiskemmille urheilijoille: mene lenkille likainen paita päällä ja lenkin jälkeen haiset niinkuin olisit jotain tehnykin. Lenkkikaveriks otin kameran ja suunnistin kameranheiluttelunsuosikkipaikkaani.

Muutama vapaa veneenaluspaikka vapaana vielä.

Majapaikan lisäksi sieltä löytyi mielenkiintoisesti rikkiruostunut metallilevy. Voiskohan siitä tehä jonkun ulkotulihomman.. Aika kotoilua sanoisin!

Kettukoru löytyi!

Jostain käsittämättömästä syystä mä sain päähäni alkukesästä, että haluan kettukorun. Pengoin koruhyllyjä kaupoissa, pöytiä markkinoilla ja kirppareilla. Korvikkeeksi hankin muutaman muun otuksen, esimerkiksi keltaisen peuran vasan (tunnetaan myös nimellä bambi), mutta kettua ei näkynyt. Kunnes! Menin pari viikkoa sitten kuumeisena käymään kaupoilla, tavoitteena löytää talvitakkia ja muuta lämmintä, etten enempää tulisi kipeäksi ja siellä se odotti minua Seppälässä: kettukoru :) Ensimmäisen ketun bongasin ripustettuna hengariin hyllyn päädyssä ja hetken päästä koko lauman hyllystä. Oli se hieno hetki. Vaik olin kyllä ajatellut vähän kevyempää ja sievempää kettua. Mutta sellainen sitten kun vastaan tulee, voihan niitä useampikin olla.

Kuvassa oleva rahapussi on myös mahtava löytö. Kerrankin korttitaskut oikeaan suuntaan, niin etteivät pääse lentelemään ja silti pieni kooltaan. Kirpparilta 50 sentillä.

Syyskuva

Lanka, suklaa ja kengät on jo, sekä liekki kynttilässä.

On syksy.

Sovellettu lehtihyllykatsaus

Haluaisin kertoa monesta asiasta, mutta si mä haluaisin myös et tällä kirjoituksella ois joku.. hmm.. miten sen sanois.. teema?!? Mut ei nyt onnistu. Joten ihan vaan kerron ny osan kaikesta sillai ku saattuu päästä putkahteleen.

Mä oon parin päivän aikana lukenut jälleen kirjaa, ei siltä mun listalta, vaan omasta kirjahyllystä. Ostin alkukesästä kirjaston poistomyynnistä kirjoja niitten nimien perusteella. Aattelin et tulee halvemmaks maksaa euro kirjasta, kuin myöhästymismaksuja. Sen verran hömppää oli lukemiseni, että töissä kun piti laittaa myyntiin Harlekiini-kirjoja myyntiin, niin olin jotenki koukussa ja meinasin ostaa sellaisen. Joku säästäväisyyden puuska kuitenki jostain hulmahti ja päätinki kaivaa eka varastosta samaisia kirjoja jotka muistaakseni siskoni sai tädiltä lahjaksi. Ja jollen väärin muista, niin äiti takavarikoi ne kirjat, että ei niit kaikkii oo meillä kotona edes luettu. Takavarikointi johtui siitä et sisko oli vasta ala-asteikäinen ja ei muuta tehnykään ku luki niitä.

Mä sit kuitenki ostin siitä lehtihyllystä Cosmopolitanin (oli 2 yhen hinnalla) ja jonkun toisen lehden. Jossain niistä lehdistä oli yhtenä juttuna se et kuinka erilaisissa elämäntilanteissa voi olla 25-vuotias nainen. Niinpä! Mä oon kans tätä miettiny. Itsehän en ihan NIIN vanha vielä ole ja en voi tarkalleen tietää miten mun asiat sillon (puolen vuoden päästä) on. Aika usein ku oman ikäisten kavereitten kans aletaan jutella kuulumisia, niin tulee ihmeteltyä niitä luokkakavereita joilla on pari lasta, jollain omakotitalo, oma yritys, vuosilisät palkassa, naimisissa, auto, jota varten on pitänyt ottaa laina, mehumaija tms. Itselläni ei ole edes kahvinkeitintä tai omaa pesukonetta, en tiedä vieläkään mikä musta tulee isona, kodista puhuessani pitää tarkentaa, että tarkotanko paikkaa jossa isä ja äiti asuvat vai sitä paikkaa johon mulle tulee Turun Sanomat. Hah! Siinä olikin ehkä se virallisin aikuisuuden merkki mun elämässä: olen Turun Sanomien kestotilaaja. Kohta olen keski-ikäinen.

Mutta ennen keski-ikäistymistä aion saada uuden tietokoneeni käyttökuntoon. Sellaiseen menin laittamaan rahaa pari päivää sitten. Ihan pöytäkoneen ostin. Mutta vielä on pikkasen kesken käyttöönotto, kun eilenki alkoi ukkostaa niin hurjasti, etten uskaltanu seinään laittaa. Jos mä ny tässä onnistun, niin pian on luvassa kuvallista blogipäivitystä. Jes!

Sitä odotellessa..

Tai no ensin vähän teetä ja yrttituorejuustoa sipseillä.

Tili tyhjäks, auto täyteen

Ajoin tänään töitten jälkeen pikaiselle ostoskierrokselle naapurikuntaan.

Aloitin ihan hallitusti apteekista. Resepti mukana ja kaikkee. No, vähän ostin särkylääkkeitä ilman reseptiä, mut mukaan ei lähteny mitään erikoislotiooneja tai muuta mielenkiintoista.

Sit kodinkoneliikkeeseen. Onneks oli vaan 10 minsaa sulkemisaikaan, niin tein vaan tutustumiskierroksen. Nypräsin leivänpaahtimia, ihan henkilökunnan valvonnassa. En ostanu ku en osannu päättää et otanko ruman ja toimivan vai tyylikkään ja vähemmän kätevän. Ovelta pyörähdin vielä juttelemaan tietokoneesta. Myyjä otti numeroni talteen ja lupasi koota pari eri pakettivaihtoehtoa hintoineen mulle. Kääks! Nyt pitää siis opiskella et mitä kaikkee mun koneessa pitää olla. Ainakin paljon tilaa kuville (ehkä erikseen ulkoinen se-juttu, tiedättehän) ja si ei saa jumittaa jos yritän ladata kuvan blogiin, tai muokata sitä kuvaa. Uuden koneen kans vois myös harkita nettiyhteysnopeuden päivittämistä. Ihan pikkusen sit vielä mainitsin myyjälle et pesukonekin tarttis saada. VIELÄ ei menny yhtään rahaa.

Viimeiseksi ostoskohteeksi olin jättänyt kirpputorin, vähän niinkun loppurentoutukseks tälle rankalle kierokselle. Aloitin ihan pienestä. Olen koko kesän etsinyt kettukorua tai vaatetta. Siis joku missä ois ketun kuva ja mielellään väri myös, mutta ei ole löytynyt. Kirpparilta löytyi sivuosuma: keltainen bambikoru, josta kaiken lisäks meni tuotto joidenkin eläinten hyväks. Seuraavaksi löytyi paitamekko, jonka haluaisin itse pukea päälle, mutta en ihan oo koko 34. Soitin siskolleni, lainasi kassalta mittanauhaa ja todettiin että vois olla sopivan kokoinen. Mukaan lähti tämäkin. Näillä ostoksilla ei kuitenkaan auto vielä täyty, niin siirryin raskaampaan sarjaan: huonekaluosastolle. Siellä hengas pari vuoderahia. Meikälle on oikein tulossa yövieraita ens viikolla ja päätin että tarvitsen toisen varapatjan. Pitää vaan ommella uusi päällinen, kun kuosi ja väri ei ihan sovi mun silmälle. Onneks niitä sisustuskankaitakin on kertyny nurkkiin. Tällä täyttyi jo peräluukku. Viimeisimpänä muttei vähäisinpänä huomasin nurkassa kyhjöttämästä kummallisen vanerilaatikon. Se oli aselaatikko. Löytyi pehmusteet ja kaikki, joten ei sitä voinu sinne jättää. Kassalla hieman hymyilivät mun ostoksille ja sanoivat et "kakskymppii". Ei paha.

Melkein riistäyty käsistä.

Eläimellistä menoa

Mä oon monesti miettiny, että näkeekö kaikki ihmiset autoillessaan niin paljon eläimiä kun mä. Vai johtuuko se näkeminen mun harjaantuneesta metsästäjän katseesta, pikkuteitten ajamisesta, runsaista kilometreistä ja yöautoilusta?! Pelkästään viimeisen parin vuorokauden aikana olen nähnyt

supikoiran pennun lauantai-iltana ihan lähellä tanssilavaa.
rusakoita tansseista kotiin ajellessa, oli montaa kokoo ja tyyliä.
sunnuntaiaamuna matkalla rippijuhliin ensin peuraäiteen ja sit hetken kuluttua hänen nuorimmaisensa. Ois kannattanu hiljentää enemmän, kun se pikkuinen oli todella lähellä jäädä alle.
tänää töihin lähtiessä oli ketunpoika tien päässä odottelemassa.

Siinä kuulitte myös mitä oon tehny, sillai sivulauseessa.

Mihin se aika menee

Viimeisen lomaviikon aikana ajoin autolla yli 2200 km, jos sen ajais keskinopeudella 80 km/h, niin siihen menis 27,5 tuntia.
Heinäkuussa olen käynyt tansseissa 9 kertaa, jos tanssit on joka kerta 20-1:30, niin siin meni 49,5 tuntia.
Kuukauden 128 ensimmäistä tuntia olin Islannissa.
Tänään Helsingissä aurinko laskee 22:12 ja nousee 4:40. Ainakin tuon "pimeyden" verran olen yrittänyt joka yö nukkua, joten suunnilleen 148 tuntia olen jo tässäkin kuussa nukkunut
Loman jälkeen olen ollut töissä vasta 4 päivää, joista on tunteja kertynyt 29,5
Järkkärikertauskurssi tiivistettiin 7,5 tuntiin.
Helteiden aiheuttama hikoilu on vienyt aikaa suihkun, saunan ja vaatteiden vaihdon, sekä pyykkäämisen muodossa jonkun tunnin päivästä.

Minuuttiikaan en vaihtais pois, mutta toisen heinäkuun voisin ottaa vaikka elokuun perään.

Juhannussuunnitelma

Juhannus alkaa olla hyvin suunniteltu, muttei puoliksi tehty vielä, mikä on hyvä. Ois se kans huono, jos juhannus loppuis etuajassa.

Tämän hetken tilanne:

-juhannustanssipaikka. Tää oli tärkein tottakai. Lippukin on maksettu, mutta pitää tehä juhannuspäivänä vähän talkoita sen eteen.

-juhannuskampaus. Aika kampaajalle varattu, mutta mistä juuri oikeat kukat kampaukseen, kun mul ei oo omia kasvamassa: naapurin parvekkeelta gerberoita vai voikukkia pihalta.

- juhannusmekko. Yksi niistä on tehty. Tuunaamalla kookasta kauluspaitaa.

Ennen ja jälkeen

- juhannusheila. Kääks, ei! Mutta tanssittajia uskoisin löytyvän.

-juhannussauna. Huono tilanne. Pitää ehkä käydä ennakkoon huomenna.

-juhannusveska. En oo tuollaista termiä ennen kuullu, mutta hoidossa on.

Mun veska ja siskon veskan alku

- juhannustaiat. Hallussa.

-juhannusruoka ja -juoma. Argh. Meillä on tuossa talon pihassa grilli, mut kaikki naapurit aina pakenee kun mä muistaisin kysyä et onko se munkin käytettävissä. Vesilinjalla (ja alkoholitonta mansikkasiideriä :D). Mä oon kuskina. Itelleni.

-juhannuksen työvuorot. Vapaa, vapaa ja ankea paluu töihin hetkeksi sunnuntaiaamuna ja sitten LOMA!!

Vaikeuksien kautta voittoon!

 ..tai ainakin tansseihin.

Perjantai-illalle oli monensorttista vaihtoehtoa, että mitä sitä tekis. Top 3:een pääsivät oman kylän markkinat, Jari Sillanpää -tanssit ja Yölintu -tanssit. Päädyin sitten viimeksi mainittuun.

Päivällä kävin kaupoilla ja kahdessa kaupassa soi Jari Sillanpää, mietin että onko tää joku merkki. Mutta pysyin päätöksessäni. Värkkäsin sitten oikein kiharat hiuksiin. Vieläpä sellaiset nätit kiharat kihartimella, eikä pötkyläkäkkäröitä. Kun astuin ulos ovesta, alkoi sataa vettä ja kiharat oikenivat.

Olin selvittänyt etukäteen, että tanssipaikalla ei kelpaa kuin käteinen. Keskustan kohdalla kuitenkin satoi niin paljon, että en siinä poikennut automaatille. Päätin poiketa seuraavassa keskustassa. Siellä pankin edessä sitten huomasin, että pankkikortti onkin jäänyt kotiin muutaman laukun vaihdon seurauksena. Onneksi minulla kuitenkin on mukana maksuominaisuuksilla varustettu etukortti, jonka tilillä on muutama kymppi. Automaatilla on lappu, että "epäkunnossa, huolto tilattu". Argh. Sitten laskin kaikki rahat mitä taskujen pohjilta ja hanskalokerosta löyty: 8,65 e. Lippu maksaa 12 e. Hahaa! Päivällä toin autoon tyhjiä pulloja palauttamista varten pari kassillista, niistä kyllä sais tarpeeks. Harmikseni juuri sen kylän Siwa menee kiinni jo 21:00 ja kello oli 21:05, eli ei apua pulloistakaan. Sit ei muuta kuin kartta käteen ja ihmetteleen, että mistä kylästä löytyis automaatti suht läheltä.

Lopulta olin perillä 45 minuuttia myöhemmin kuin mitä olin ajatellut. Mutta eipä tarvinnut istua niissä tansseissa, oli nimittäin niin paljon naisia, että penkit ei riittänee, joten seisoskelin.

Tanssien jälkeen oli enää yksi ongelma: olin tullut tansseihin opasteita seuraamalla kiertämän kautta sieltä automaatilta, joten mulla ei ollut hajuakaan, minkä näköistä reittiä mun kannattais ajaa kotiin.

Onneks tansseissa käyminen ei aina ole näin vaivalloista.

Kamera koneelle, kamat kirpparilta

Juhuuuu!! Vihdoinkin uskalsin kokeilla saiskos uuden kameran asennettua koneelle. Se onnistui ja konekin on lähes hengissä vielä. Sen kunniaks piti kyl tänne laittaa pikkasen kuvaa. Valitsin kuvia joiden aiheena on kirpparilöydöt.

 Näitä lasilautasia löytyi 12 kpl sellaiselta pöydältä, jolla oli viimeisen päivän alenusmyynti. Kappalehinnaksi jäi vaivanen 50 senttiä. Ihan mahtava löytö. Pöydällä ne on voimakkaamman väriset turkoosit. Toiselta kirpparilta on kotoisin isokokoinen taulu, joka taustalla näkyy. Niitä on kolmea eri kuva-aihetta vihreen ja ruskeen sävyissä. Sit kun kuviin kyllästyn, niin kehykset saavat esitellä jotain omia taiteilujani.

Äiti pyysi etsimään verhot hänelle. Vissiin ois ihan kangaskauppaan saanu mennä valikoimaan, mutta valitsin kirpparin. Mielestäni kiva kangas, tein siitä sit keittiön sohvalle tyynytkin. Äidin kommentti oli että "ihan kuin täällä asuis joku vanhus". Se on aina mukava, kun saa kannustavaa palautetta..

Tämä lakana kirjailuineen päätyy vielä joksikin kesävaatteeksi.

Ain miehet hulluiks saa autotyttö

 ..näin torvellaan kun soittaa vaan... Autotyttö YouTubessa

Mul tulee ain välil mieleen joitakin mahtavia liikeideoita. Eilen illalla keksin sellasen, et vois yhdistää vaik kauneushoitolan ja autohuoltamon. Samalla kertaa vois varata vuosihuollon itelle ja autolle. Ku nykyisellään pitää keksiä itelleen jotain tekemistä ja miettiä, että kuinka kauas ehtii sillä aikaa kun autolle tehdään jotain. Vois olla esim tarjouspaketti "vahaus molemmille". Tää oli vitsi. Ite en tällasta yritystä lähde perustaan, kun ei kummastakaan hommasta ole kokemusta, mut jos joku innostuu, niin palkkioks ideasta mulle vois antaa vaik lahjakortin öljynvaihto+kasvohoito. Vai onks jossain jo tällainen?

Kesä, Cruiseri ja Hankkijan lippis.

Koukussa

..autosoittimen USB-liitäntään. Mitäs uutta musiikkia tänään tikulle? Petri Nygård, Poju, Jenni Vartiainen, Neljänsuora, Suvi Teräsniska, PMMP, Erin.. Voi ei, olen jo perillä ja en kerinny vielä mitään kuunnella

..tuoksuihin.Hiuksiin tyrniä, toiselle päivälle suklaavanilja, ihanan tuoksuiset miehet tansseissa, vaniljan tuoksuinen vessa, tuoksuva keittiöpesuaine, timoteitä käsienpesuun, valkosipulia joka ruokaan, tuore basilika

..keltaiseen. Keltaiset housut (ompeluvaiheessa), keltainen kukka, keltainen peili, keltainen laukku, kellertävät hiukset (tulikin muuta), keltaisia paljeteita, keltainen huivi, keltaiset lakanat, keltaiset tossut (höh, oli väärää kokoa), keltaista ruokaa

..telkkariin. Pitää kattoo ainakin Stage, Sisarusrakkautta, Salkkarit, Kymppiuutiset, CSI, House, Aamu-TV

..käsitöiden aloittamiseen. Mä alan nyt leikata tilkkuja mattoa varten, sit mä kaavotan mekon, leikkaan housut, kuvioin kankaan paitaa varten, käyn hakemas laukkuun nauhaa, missäs mun virkkuukoukku on, uusi käsityölehti

..tanssimiseen. Jee huomenna tanssit, oiskohan tullu lisää ilmotuksia heinäkuun tansseista, onkohan tää kalenterissa, hyvä biisi.. tanssituttais, telkkarista tulee Kesäillan valssi, en jaksaa lenkkeillä, jatkan polkan askelin

Kaikki mulle heti NYT!

Väriä elämään

Jeeee! Tää blogi onkin taas olemassa! Aamulla peljästyin pahanpäiväsesti, ku ekalla kirjautumiskerralla kerrottiin huoltokatkosta ja toisella kertaa koko blogia ei ollu olemassa. Mut joku näppärästi on nyt palauttanu tän olemaan.

Tänään kerron teille tarinan, jonka opetus vois olla vaikka: kauneuden vuoksi pitää kärsiä / kauneuteen pyrkimisestä pitää kärsiä.

Mul on ollu täs pikkasen kiiruita ja en oo onnistunu löytään aikaa, että kävisin tutuilla kampaajilla. Alko sit jo ärsyttää hiuksieni ilme ja jotain oli tehtävä, joten varasin ajan tuossa lähellä olevalle kampaajalle, joka toimii jonkun kauneuskeskuksen tiloissa. Ajanvarauksen jälkeen huomasin, että nimeni oli ajanvarauskortissa jonkii verran eri kuin oikeasti on, mutta annoin sen anteeks kun selkeesti ajanvaraushenkilö ei ollu äidinkieleltään suomenkielinen.

Tuli sitten aika. Olin paikalla hyvissä ajoin. Jotain varttia etuajassa. Hetken odottelin ja sitten ajanvaraushenkilö tuli sanomaan, että ajat ovat hiukan myöhässä, joten mitä haluaisin tehdä odotellessani. Päätin sit heittää lenkin kylällä. Puolta tuntia myöhemmin olin takaisin. Sitten minulle tarjottiin teetä ja keksiä (ilmeisesti kuuluu aina paikan tyyliin). Sit kun siinä parit lehdet olin selannu, niin pääsin jo istumaan penkkiin. Siinä vaiheessa selvis, että kampaajani ei puhu suomea, eikä englantia, ei ruotsia, saksaa.. Vain venäjää. Itselläni taas on venäjästä käytynä pelkät alkeet. Osaan tilata kaljaa, samppanjaa ja kertoa, että "se on minun matkalaukkuni". Onneksi minulla oli mukana lehti jossa oli kuva hiusväristä jonka halusin (Anna 16-17/2011, sivu 69). Kampaajani kuitenkin tuijotti kuvaa hämmentyneenä. Kaivettiin esiin värikartat. Suunnilleen siihen suuntaan oli väri 'kupari', mutta sitä päähäni on laitettu ennenkin ja halusin keltaisempaa/vaaleampaa. Yritin sitä sitten selvittää, jolloin kampaaja kysyi "White?". No ei ihan todellakaan! Piti siis odotella, että ajanvaraushenkilö tulee tulkkaamaan.

50 minsaa sen jälkeen kun mun ajan ois pitäny olla, alkoi kampaaja sekoitella värejä. Jonkin ajan kuluttua päässäni oli sinistä ja violettia. Tiivitaaviväriä oikein. Sit siin olikin jo menny aikaa niin paljon, että seuraava asiakas tuli. Henkilökunta järjesti niin, että kampaaja hoiteli kummankin hiuksia yhtäaikaa. Eli minun värini jätettiin vaikuttamaan. Pikkasen huolestutti, mutta ajattelin et kyl hän asiansa osaa.Puolen tunnin välein ajanvaraushenkilö kävi tarkistamassa, ettei ollut kielivaikeuksia. Yhdellä kertaa kampaajani halusi kertoa minulle, että hänestä on kiva välillä tehdä jotain erilaista.

Lopulta tuli hiusten pesun aika. KÄÄÄÄK!! Ne oli kirkkaan punaiset!! Ja niissä oli valkoiset raidat!!

Jepsis. Ennakkoon mulle oli sanottu että 1,5 tuntia menee. No, kolme tuntia siinä meni ja lopputulos ei ollut sen mukainen. Tai no, ainakin näki että värin oli annettu vaikuttaa. Ja valkoiset raidat, mistä hitosta ne tuli! Inhoon niitä erityisesti.

"Toivotaan, että väri haalistuu pesussa, yleensä se tekee niin"
Mulle tarjottiin myös, että jos ei haalistu, niin voin tulla uudestaan, että katsotaan mitä voi tehdä. Arvatkaapas uskallanko mennä korjauttamaan.. Pitkää palautetta en ehtinyt jäädä antamaan, olin jo melkein myöhässä töistä. Ja pinkille ihon värille piti tehdä joku peitto-operaatio, ettei se kilpailisi hiusten kanssa.

Jos vaikka lupaisin jotain: En kokeile toiste.

Kiitollinen

Oli melkoset tanssit tänäpä. Tunti sitten saavuin kotiin humpalta. Haluaisin kiittää muutamaa tahoa tästä onnistuneesta illasta, tämä olkoon samalla luonnos kiitospuheelleni Oscar-, Telvis-, tms-gaalassa.

Kiitos kaupan asiakkaille, että teille riitti vajaan vartin viivyttely kaupassa sulkemisajan jälkeen. Ehdin tansseihin jo (?) puoltoista tuntia alun jälkeen.

Kiitos kengilleni. Tuntui hyvältä jaloissa. Luisto oli täydellinen. Paita ei tälle mitään voi, mutta en voi kiittää. Tajusin jossain vaiheessa, että sen kangas tuntuu vielä hikisemmältä, kuin mitä se oikeasti on. Täytyy miettiä laitanko enää toiste. Kiitos myös luontaiselle kauneudelleni, joka pyrki esiin meikkikuoren alta. Eli suomeks: hukkaan meni koko meikkaaminen, ku kaikki suli pois jo ekan tanssin hikoilulla.

Kiitos hyvästä musiikista ja mielenkiintoisista musiikkivalinnoista. Empä olisi arvannut kuulevani lavalla Bailandoa!

Kiitos tanssittajilleni. Olin etukäteen asettanut illalle tavoitteen, että milloin se olisi "onnistunut". Suunnittelin, että jos kolme miestä hakee mua tanssiin, niin sit on ihan hyvä. En kuitenkaan saanu päätettyä, et lasketaanko ne joita itse olen eka hakenut, vai ei. Ei meinaan oo muutamis viime tansseis ollu mikkään hirmuiset hakijamäärät (joojoo.. ei se määrä vaan laatu). Semmonen seinäruusu oon ollu. Vaik itteeni saan syyttää, ku en naisten tunnillakaan kunnolla hae. Mutta joka tapauksessa luku meni rikki kirkkaasti. Itse asiassa sekosin laskuissa. Jes! Muutamaa tanssittajaa voisin kiittää ihan erityisesti:

Kiitos hänelle, joka haki mua ekana. Heti buggii, jes! Mut sit toisel kerral hän mun mielestä kysyi, et "ootko paljon käyny tanssimassa?" ja vastasin, et en viime aikoina ja siihen hän et "se ei oo kyl hyvä juttu". Käsitin sen sit niin, että en osaa tanssia ja pitäis harjotella lisää. Mut si hän haki kuitenki uudestaan ja sano lopuks "hyvin tanssit, jatka samaan malliin". Taisin siis jossain kohtaa käsittää väärin. Mentiin si myös fuskuu ja jivee. Jes!

Kiitos hänelle joka kertoi koko ajan vitsejä ja jokaisen jälkeen sanoi jotain "alkaa olla pimeet jutut, ei ollu hyvä vitsi". Kyl ne ihan hauskoi oli, mähän hihittelin kaikille jutuille. Mut se kyl hämmensi, kun hän kysyi et "miten meni yo-kirjoitukset".

Kiitos cha-chasta. Siitä olikin ikuisuus, kun olin viimeks tanssinu sitä muuten kuin pikkusiskon kanssa keittiössä. Ehkä pari vuotta?

Kiitos hänellekin, joka hakiessa hymyili leveästi ja tanssiessa oli hiljaa. Niin hiljaa etten itsekään uskaltanut alkaa puhua.

Kiitos ilmojen valtiaille, kun oli kaunis päivä ja yölläkään ei ollut mennyt pakkasen puolle, ainakaan vielä tanssien päätyttyä, niin ei tarvinnu skrapata.Samaan suuntaan varmaan kuuluu ohjata kiitokset taivaankappaleiden liikkeistä. Kuun sirppi oli todellinen wow-ilmestys, kun se näkyi toisella puolen aukeaa juuri puiden yläpuolla. Pikkasen pahoillani olen kameralleni, joka ei tästä suostunut kuvaa ottamaan.

Ja kiitokset myös peuraperheelle, joka tällä kertaa jätti esiintymättä tiellä, jolla monesti ovat poukkoilleet töistä ajaessani.

Turun Sanomat kolahti postiluukusta. Hyvää yötä!

Kaloja ja kakkua prinssille

Näin viime yönä pikkusen unta. Siinä sekottui taas todellisuus oikein kunnolla kaiken sadun ja muun kanssa.

--- Prinssi oli menossa naimisiin ja perheemme oli verojen maksamiseksi saanut tehtäväksi hoitaa ruokaa pitoihin: piti leipoa suuria kakkuja ja loihtia monenlaista kalaherkkua. Surullista on se, että olin itse seurustellut jonkin aikaa prinssin kanssa, mutta sitten kuningas oli kuullut siitä ja ilmoittanut, että kyllä se pitäis ihan oikea prinsessa etsiä. Siinä sitten selvis, kun facebookissa pyysin yhtä tuttuani kaveriksi, että hän  on koulutukseltaan prinsessa ja minä sain jäädä itsekseni.

Olin isän ja siskoni kanssa hankkimassa kaloja järveltä. Suuri osa järvestä oli vielä jäässä, mutta rannat olivat melko sulaa. Mietimme, että miten ihmeessä saamme kalaa, kun kävellen tai veneellä ei pääse. Sitten siskoni huomasi järvessä kellumassa tukkeja. Hän halusi mennä niitä pitkin kävellen pyydystämään kaloja. Huutelin rannalta ”ethän sinä osaa uida, tule takaisin”. Siskoni kuitenkin halusi homman tehdä ja välillä roikkui limaisissa puissa jäisessä vedessä, kun oli luiskahtanut kävellessään. Hän palasi rantaan turvaan kalojen kanssa.

Teimme kakkuja, joiden pohjat paistettiin uunipelleillä ja kermaa vatkattiin isoissa kattiloissa. Sen jälkeen menin saunaan ja suihkuun, jotta olen valmiina juhlia varten. Sillä aikaa meille oli tullu viisi miesopettajaa yläasteelta valittamaan veljeni käytöksestä koulussa, se kuulemma häiritsee heidän elämäänsä jo vapaa-aikanakin. Opettajat olivat tulleet poliisiautolla, heidän etsiessään meidän tien päätä, oli naapuri nähnyt heidät ja kysellyt jo miksi meille on tulossa poliisiauto. Opettajien ongelmaa pohdittiin monelta kantilta. Minä sitten aloin siinä saunatakissani itkeä ”tiedän että olette karskeja miehiä, ette te voi tuollaisen pojan jutuista hätkähtää”.

Jotenkin pääsimme opettajista eroon ja pakkasimme kakut ja kalat Neljänsuoran keikkabussiin. Yhtäkkiä sitten oltiin perillä hääpaikalla Alpeilla suuressa kivilinnassa. Minulla oli päälläni punainen mekko, jossa oli valkoisia palloja, sekä kauniit punaiset korkokengät ja näytin Maria Lundilta. Ihmiset ahtautuivat vihkimistä seuraamaan saliin, joka muistuttaa ala-asteeni liikkasalia. Itse olin vielä viimeistelemässä morsiamen kampausta ja pitopöytää. Käytävässä oli enää prinssi itse, kun olin menossa muiden joukkoon ja annoin prinssille pienen pusun, kun harmitti niin että se sen toisen kans menee naimisiin. 

Paikalla oli paljon tv-kameroita ja toimittajia. Kuulin toisen siskoni juuri supattavan yhdelle toimittajalle tietävänsä vähän prinssin menneisyydestä, kun linna yhtäkkiä alkoi täristä. Entinen työnantajani oli kuullut minua kohdanneesta draamasta ja päättänyt puuttua asiaan palkkaamalla peikkoja tuhoamaan linnan. Linna alkoi sortua, ihmiset taistelivat siitä kuka pääsisi ulos ovista. Ensimmäisinä ovesta pakenivat paikallisen SPR:n ihmiset, joita oli otettu mukaan tapahtumaan juuri tällaisen onnettomuuden varalta.  Itse pääsin ulos, mutta samassa meitä vastaan tuli lisää peikkoja. Neljänsuoran pojat alkoivat kuitenkin heitellä peikkoja rumpukapuloilla ja mikrofoneilla, jolloin osa porukasta pääsi bussiin turvaan. Lähdimme ajamaan kovaa vauhtia pakoon.

Itkeskelin sitten bussissa, että sinne meni prinssit ja muut. Bussin etuosassa alkoi joku laulaa mikrofoniin tarinaa siitä, että prinssi pelastui linnasta, mutta prinsessa kuoli. Ja lain mukaan jos prinsessa kuolee häissä, saa prinssi sen jälkeen valita puolisokseen kenet tahansa. Hän valitsi minut. ---

Kerrankin näin unen loppuun asti ja se loppu oli onnellinen.

Katselin äsken hääohjelmaa, ei onneksi mitään näin suurta tapahtunut ainakaan tänne asti näkyen. Ja kyl muakin ois jännittäny, jos oisin ollu Harry. Kaasosta puhumattakaan. Oli muuten kaunis ja hänel oli paljon hommia!

Normaalimittainen pitkäperjantai

Mä oon miettiny et onko jotain mukavaa tapaa viettää pitkäperjantai, jos asuu yksin ja paikkakunnalla, jossa ei tunne ketään. En sitten keksiny mitään erityistä. Torstai-iltana töistä päästyäni keksin kyl kaikkea tekemistä, lähinnä telkkarin katselua ja lehtien lukemista, joten valvoin myöhään ja kulutin tästä perjantaista ison palasen nukkumalla pitkää, eli kymmeneen. Sit siihen taas huolellista lehtikatsausta, telkkariohjelmat ja hupsista, yhtäkkiä onki jo iltapäivä. Aamupäivän vesisade kaikonnut ja aurinko paistaa.Ikkunasta kurkkimalla selvis, että naapureiden harrastuksiin tänään kuuluvat auton renkaiden vaihtaminen ja kukkamaat.

Lähdin sitten itsekin ulkoilemaan. Kameran kans tietty. Kävin muutaman kilsan päässä kevyen liikenteen väylää, paluumatkalle lähdin männikköä pitkin ja sieltä päädyin hiekkarannalle, josta nää kuvat ovat. Järvi näytti jälleen hienolta. Rannat ovat jo sulaneet ja jään kohdalla höyryää, kun lämpö haihduttaa jäätä. Saaret näyttivät jostain satumaailmasta reväistyiltä.

Lenkiltä palatessani mukanani oli muovikassillinen tyhjiä pulloja ja tölkkejä, oli siis taloudellisesti kannattava lenkki, onneks oli iso pussi matkassa. Mut minen vaan ymmärrä miten niitä pulloja voi löytyä niin paljon. Tai onhan se rasittavaa huolehtia jäljistään, varsinki jos on hiukka juhlatuulella. Ehkä tää johtuu mun kotokasvatuksesta. Mä kun nään tyhjän pullon niin aattelen, et tottakai se pitää ottaa mukaan. Joskus kyl saa semmosii hiukan pitkiä katseita kun kyykkii jossain tien varressa pulloja hakemas. Siitä saa rahaa ja säästytään muutamalta petolliselta lasinsirulta. Pienenä en saanu mitään viikkorahaa, mut naapurin setä antoi keräämiään pulloja palautettavaks. Niillä rahoilla sit ostin itelleni Sittis-korin.

Tää puu on vähän ku joku Madonna hurjassa tanssiesityksessään keikalla tai musiikkivideolla. Aika kierteet.

Nyt päivä jatkuu avokado-saksanpähkinäkasvonaamiolla, valokuva-albumin kasaamisella ja iltaruoaksi possupihvejä viinillä ja fiinillä salaatilla. Illlalla joku leffa (laivareissulla tarttui mukaan 5 uutta leffapokkaria) ja siinä samalla jotain pientä askartelua.

Ihan mukiinmenevä (tästä sanasta mulle tulee mieleen Muumit) vapaapäivä.

Talvi meni, kohta menee jo kevätkin

Eilen kun olin lähdössä kotoo omalle kämpälle, päätettiin siskoni kans selvittää vielä pieni läjä mun rojuja. Oikeastaan etsiä laatikollinen laseja, kun mulla oli muistikuva, että missä ne olin nähnyt. Laseja ei löydetty, mutta montaa muuta sen sijaan, esim kameran piuha. Joten nyt saa taas kuvia laitettua koneelle. Paitsi et sen kameran käyttö on jääny vähemmälle, kun ostin uuden hienon ja kaikki kuvat oli vähän vanhoja. Uuden kameran ohjelmat pitäis asentaa koneelle. Mutta plääh, saattaa olla et kone ei suostu yhteistyöhön. Jos pitkäperjantain käyttäis siihen hommaan.

Pesäpuu

Mutta miten tämänkin kuvan ottamisesta voi olla jo kaksi kuukautta?!? Ihan ku ois ihan eilen ollu vielä talvi, vaikka en mä enää vähään aikaan oo talvikenkiäkään käyttäny. Aika vaan on menny ja menny lähinnä eteenpäin.

Pyhäjärvi

Otin paprazzikuvan pilkkijästä, kun tässä uuden asunnon lähiseuduilla ekaa kertaa kävelin. Tähän rantaan mun ovelta on muutama sata metriä.

Seuraavan kevätasetelman myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä. Tän vuoden pääsiäisruohoksi laitettiin ohraa. Sitä laitettiin monennäköiseen kippoon. Ja sellaiseen hopeanväriseen glitterkippoon tehtiin jopa sekaviljelmä vehnän kans. Kokeilevaa viherpeukalointia. Vaasi/kaadin on kirpparilöytö, se on valmistettu pullosta "venyttämällä". Kynttilän sain Liisalta synttärilahjaksi.

Eli siis: AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Lördaglorvailua

Poikkesin työmatkalla keskustaan tarkoituksena vuokrata leffa. Unohdin. Onneks kuitenkin telkkarista tuntuu tulevan tänään paljon kaikkea ja sitten mulla on monta kirjaa luettavana. Hmm.. Otin suihkun jälkeisjuomaksi (koska en mee saunaan, niin ei saunakaljaa) karpalosiideria. Mitenköhän se sopii Veljeni leijonamielen kans?!?

Mul oli joku idea myös siitä, että mitä mä kirjotan tähän nytten. Unohdin. No, ainakin vaaleista. Piti kertoo asioista joitten perusteella valitsen ehdokkaani. En si kuitenkaan jaksanu vertailla niitä tyyppejä kaikista niistä asioista. Sain hyvän idean: kysyin pikkusiskoltani et kuka yläastelaisten vaalitentissä olleista ehdokkaista oli parhaimman näkönen :D Nyt telkkarissa Krissen vaaligrilli. Aika hauska idea ohjelmalla.

"Ei pidä päivitellä, vaan päivittää" Ilari Johansson Vaaligrillissä

Mun piti jo eilen hankkia tarvikkeet pizzan tekoon. Unohdin. Mutta tänään! Ostin myös uutuusjäätelöä, joka kuulosti mahtavan hyvältä: popcorn-kinuski.Viime viikol testasin uuden juoman: Spring Tunturituuli, makuna lakka-hunaja. Ihanaa oli. Oli kyllä kovan työn takana nuo juomat. Ostin ne isosta kaupasta, siis kahta sorttia ostin. Autossa huomasin, että päiväykset oli aikoja sitten menny ja kun juoma oli säilöntäaineeton, niin ei muuta kuin vaihtamaan. Neuvonnassa ekana ihmeteltiin "onko meillä tällaista myynnissä", si ne soitti kännykkä kädessä kulkevalle työntekijälle, joka ei edes keksiny mistä etsisi juomaa, lopulta menin itse opastamaan.

Kerron vielä havainnon, jonka olen tehnyt. Kun vanhus menee kauppaan ja ei muista mitä piti ostaa, hän ostaa korkeintaan keksipaketin ja lupaa tulla uudestaan kun muistaa. Kun nuori aikuinen menee kauppaan ja ei muista mitä piti ostaa, hän ostaa ostoskorillisen ruokaa ja vielä lonkeropäkin.

Asiakas on aina oikeassa

Haluan tällee tuoreeltaan heti työvuoron jälkeen kertoo kuinka kauniita, sivistäviä ja rohkaisevia juttuja kuulen töissä kaupassa. (Oho, kaks tekstii tänään.)

Asiakas (70+ nainen): (Katsoo myyjää, joka asettelee hedelmiä hyllyyn, ensin varpaista päähän, sitten päästä varpaisiin) Minusta sinulla on liian pitkät housut! (Asiakas poistuu paikalta)
--
Asiakas (n.70 v nainen): Onkos teillä lisää näitä maistuvia nakkeja? Ottaisin toisen paketin.
Myyjä: Ei ole, mutta tätä toista nakkia on ja tämähän on tarjouksessa.
Asiakas: Sitä tarjousnakkia minun pitikin ostaa. Tyyne sano, että se olis tämä mikä on tarjouksessa. Ajattelin että se tietää, kun sen tyttö on joskus ollu täällä töissä.
--
Asiakas (50+ mies): Tää on sitten hyvää tupakkaa! Tää toinen on kamalan pahaa, mutta kun pitää vähän hintaa kattoo, niin mää poltan sitä arkena. Tai sää et varmaan mitään tiiä näistä.. Ootko koskaan maistanu?
Myyjä: En tiiä, en.
A: Tiesitkös, että tupakoitsevilla ihmisillä on parempi muisti. Johtuu varmaan siitä, että siinä sauhutellessaan ehtii ajatella kaikenlaista.
--
Asiakas (n.80v nainen): ..sitten tässä on tää tarjouspesuaine. Tähän juustoon mulla on se kuponki. Mulla on bonuskortti laukussa, niin saan nämä sukat halvemmalla. Näitä kolmen jugurtin satseja mulla on kaksi, eli kuusi jugurttia yhteensä. Tässä leivässä on tämä alennuslappu...
Asiakkaan tytär (joka pakkaa ostoksia): Ei sun niitä kaikkia tarvi luetella.
Asiakas: Ei nää myyjät tiedä kaikkia tarjouksia.
Myyjä: Mutta kone tietää.
Asiakas: Mikä kone?!?
--
Asiakas (n. 75 v nainen): Missäs koulussa sää nyt olet?
Myyjä: En missään. Oon valmistunu jo.
A: Valmistunut?!? No, mikäs susta tuli?
M: Artenomi. Vaatteiden suunnittelua..
A: Voi herranjestas! Siitä sinä et saa ikinä enää töitä!

Homma nimeltä kesäkuteet

 

Tältä tulee näyttään mun kesämekkoni. Paitsi että siinä ei esim ole leveää helmaa tai sinistä väriä, koiran kuvaa, palloja, watteau-laskoksia.. Mutta tältä se näyttää.

Mulla on nyt muutaman viikon ompeluttanut oikein kunnolla. Pääasiassa mielenkiinto on kohdistunut kirppariläjääni. Mul oli siis jokin aika sitten kirpparipaikka, mutta sen paikan kautta ei paljoa tavaraa liikkunut. Nyt pitäis si keksiä mitä teen niille rytkyille, kun en halua niitä takaisin vaatekaappiini. Muutama laatikollinen tavaraa on pakattu kotopaikkakunnan SPR:n kirpparille menemään. Jos vaikka siellä saisivat muutettua ne rahaksi, vaikka edes pieneksi rahaksi. 

Sitten mul on semmonen kasa, jossa on vaatteita joille on annettu tunti tai pari armonaikaa. Sen ajan saan viettää ompelukoneella vaatteen kans ja jos ei ala näyttää lupaavalta, niin roskiin vaan.Tähän mennessä on tullut suihkukinnas ja pari paitaa, jotka on käyttökelpoisia. Ja paidat jopa pikkusiskolle, ettei oman kaapin täytteeksi. Saatan ehkä joskus laittaa ennen ja jälkeen -kuvaa tänne. Tällä hetkellä työn alla on Marimekon kauluspaita, josta tulee liivihame MULLE.

Niin, olihan siellä kirpparilla muutakin kuin vaatteita. Tarttisko joku pottamallista pyöräilykypärää?

Matkustututtaa

Voi ei. Mä keksin eilen töissä jonkun suuren totuuden. Sen keksiessäni meinasin, et ei sitä tartte kirjottaa ylös, kun se oli niin hieno keksintö, että kyllä sen muistaa.Nyt mä en muista muuta kuin että minkä näköinen pappa silloin oli kassalla. Jos piirtäisin sen kuvan ja veisin kauppaan ja pyytäisin, et sit kun sen näkönen tulee kauppaan, niin kysyvät mistä me keskustellaan. Siksi en itse voi olla siellä kassalla odottelemaas, kun olin eilen vieraammassa paikassa tuuraamassa. Sen mä muistan et se liittyi johonki luovaan toimintaan tai kaupan käyntiin ja et mun piti tääl blogis pohdiskella sitä ja pyytää kommenttia.

Kun en nyt tuosta voi puhua, niin kerron että valtaisa matkakuume on iskenyt muhun viime viikkoina. Olen jopa tulostanut matkakohdegooglettelun tuloksia ja silloin on matkasuunnitelmat jo pitkällä mulla. Matkaseura on kyl hakusessa. Tässä muutaman sorttinen matka mistä olen haaveillut:

Pyöräretki saaristoon. Ensin otan junan Turkuun ja lähden sieltä polkupyörällä sotkemaan muutamaksi päiväksi. Turun saaristostahan on valmiiksi suunniteltujakin pyöräreittejä. Sit myös Ahvenanmaalla pyöräily kiinnostais. Tai sit jos ei jaksa minnekään saaristoon, niin voisin ihan vaik sieltä Turusta pyöräillä kotiin :D Siinä hauskuus ois se, että pitäis miettiä mitä reittiä ajelee, ku ei vois normaalia autolla kulkemaani reittiä mennä, ku on tuo moottoritie siinä. Tähän reissuun tarvis vähän valmistautua. Ois turhan rohkeeta kevään ekaks pyöräilyks ottaa. Lisäksi aurinko ois plussaa. Sitä en tiä miks juur Turusta pitäis alottaa :D

Interrail. Yöpymisiä epämääräisissä majataloissa, ruokapaikan valintaa ja muita arkisia asioita, joista matkalla tulee elämyksiä.

Suomen ympäri matka. Tähän voisi ottaa jonkun teeman. Voisin vaikka järjestellä reissun reitit niin että joka illalle olisi lavatanssit. Sellaisesta olen haaveillut monta vuotta, siitä asti kun ajokortin sain. Tai sit voisin ottaa tehtäväkseni ottaa kuvia hauskoista tienviitoista. Tai käydä mahdollisimman monessa Siwassa ja kerätä niistä kaikista kuitit (muistaakseni mulla oli joskus kokoelma K-Marketien kuitteja). Tai kirkkobongaus. Paikallisen haastattelu blogiin joka paikkakunnalla. Tai sit kaikkien luokkakavereiden luona vierailu. Niin ja matkustustavallekin ois vaihtoehtoja, vaik ekana mulle tulee mieleen auto. Näistä sit valkkaamaan..

Risteily.Vaik ihan joku päivä Tukholmassa. Sillai et laivalla söisin valtavasti ja Tukholmassa pyörisin kameran kans. Ehkä Tallinna sittenkin ois parempi valinta. Sieltä jäi monta paikkaa ja asiaa mitkä haluaisin nähdä.

Työmatka. Hotellimajoitus, hienot aamupalat, päivät töitä vaikka jollain messuilla ja illalla rentouttava suklaakylpy. Hmm.. Enää puuttuu se työpaikka, jonka nimissä pääsisin tällaiselle luksustyömatkalle.

Etelän loma. En oo vielä ollu sellasel turistilomal, joten haluaisin kokeilla. Päivällä makaisin auringossa ja polttaisin itteni, sen jälkeen kiukuttelen turistikierroksella, illalla testaan kaikki mahdolliset drinkit ja aamulla särkee päätä ja ihoa. Ei se ihan ehkä noin menis. Heräisin aamulla aikasin ja kiertelisin kameran kans kuvaten kulkukoiria ja aitoja, sekä kukkia. Söisin kaikkia uusia herkkuja ja saisin vatsataudin. Öö.. Taas tää sai negatiivisen sävyn.

Islanti. Tämä on se kohde mistä olen niitä juttuja printtaillut. Kuumia lähteitä, geysirejä, hevosia, valassafari, kalaruokaa, villapaitoja.. Lentoja näyttäis menevän tiuhaan ja pienen avustuksen avulla (on jo anottu) ei ois loppujen lopuks pahan hintanen reissu toteuttaa. Ainakaan siihen nähden, että monta vuotta tämäkin reissu ollut haaveena.

Eli nyt pieni toive työnantajan suuntaan: saisko jo sen lomalistan.

Ihme ja kumma

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

On se kumma, ku ihan lähelläki voi asiat muuttua ja tapahtua kaikkee suurtaki ilman, että mitään huomaa. Itse yllätyin tänä aamuna, enkä varmasti mitenkään iloisesti. Huomasin nimittäin olevani kipeä. Just kerkesin pari päivää olla terve yskimisestä ja köhimisestä. Vapaapäivän kunniaks päätä särkee ja selkään koskee samalla tavalla kuin sillon, kun on kuumetta. Mun piti heti aamusta mennä lenkille, käydä kylillä, kirjoittaa kirje, laittaa työhakemuksia ja laittaa taas kämppää vähän järjestykseen. Ainut mitä oon jaksanu tehä on tuo työhakemusasia. Saa nähä kuinka hyviä hakemuksia pikkusen pää pipinä saa aikaan. Hakemuksia kirjottelin aina muutaman minuutin, oikasin sängylle kymmeneks minsaks ja sit taas hiukan kirjotusta. Kolmekohan sain aikaseks. Ja jos ny oikein luin, niin ihan kivan kuulosiin paikkoihin hain.

Tuon otsikon mukainen biisi on muuten pikkasen traumaattinen mulle. Viimeisenä päiväkerhokeväänä, siis ennen kuin menin ekalle, oli meillä kirkossa päiväkerhosta valmistumisjuhla. Itse en päässyt kirkonkylän lasten kans samoihin harjoituksiin lauluja treenaan, joten mulle kerrottiin mitä siellä lauletaan. Mulle ei sanonu mitään biisi nimeltä Ihme ja kumma. Kerhotäti sit sanoi, että voin istua paikallani sillä aikaa, kun muut laulaa sen. Siellä oli sit kirkossa kaikki kummit ja kaimat kattomassa meittiä. Välillä käytiin edessä esittämässä jotain, muuten istuttiin etupenkeissä. Ja sitten tuli SE biisi. Heti ekasta sävelestä tajusin mistä on kyse. Kyllä harmitti istua siinä penkissä yksin. Nolotti ku aattelin, että kaikki ny luulee, etten tiedä noin helppoa kappaletta.

Viikonvaihteessa tajusin jotain uutta: joka puolla Suomee ei hiekotushiekka ole punertavaa. Kiitos vierailulla olleille kavereille tästä tiedosta.

Hyvää Naistenpäivää ja Laskiaistiistaita!

Alkuvaikeuksia ja kauppareissu

Jälleen kerran en saa kuvia kamerasta tänne vaikka nyt mulla on jo kaksi kameraakin. Sen taskukokoisen piuha on vissiin toisella paikkakunnalla ja samoin kuin se koko toinen kamera. Mutta onneksi on Paint ja sain aikaan kuvitusta tähänkin tekstiin. Piirsin pohjapiirroksen kämpästäni. Siinä näkyy myös kalusteet ja huonekalut, eli pystytte katsomaan miten paljon mulla on tilaa pomppia. Kuvan mittasuhteet ei kyl oo ihan kohdillaan, mutta kaikki nuo kahdeksan "huonetta" on sisällytetty 26,5 neliöön.

Muutenkin mulla on vähän tavarat ollee eksyksissä nytten. Esimerkiks mul on lainassa pikkuveljen telkkari ja digiboksi. Mut en tiiä onko tää kaapeli- vai antennitalo, pitäis vissiin kysyä naapurilta. Eilen virittelin telkkaria toimiin, että jos vaikka näkis Muodin huipulle. Mutta eihän sieltä näkyny muuta ohjelmaa kuin "Ei signaalia". Soittelin sit veljelleni ja se sano, ettei siinä viimekskään tainnu kanavat olla kohdillaan. Kiva. Sain ohjeeks että hae kanavat uusiks. Mutta ilmeisesti sinä aikana kun telkkari on ollu jotain pari-kolme vuotta käyttämättä, on patterit päässee tyhjeneen, eli ei voinu säätää. Soitin sit siskolleni et tallentaa ohjelman, katon joskus myöhemmin. Mut olin saanu tarpeekseni pelkän radion kuuntelusta ja halusin jotain kuvallista aikaan. Onneks mul on myös dvd-soitin. Valitettavasti sen kaukosäädin on myöskin jääny äidin ja isän luo, joten piti valita suomenkielinen leffa, ku en jaksanu kieliin keskittyä. Valinnanvaraakin oli: FC Venus ja Pitkä kuuma kesä. Jälkimmäisen kattelin ja en osaa sanoo kuinka mones kymmenes kerta tää oli. Mut jotain uusia juttuja taas hokasin.

Mun kukkaset on isällä hoidossa. Valohoitoo keittiön ikkunalla ja paljon juttelua. Oletko sinä, hyvä lukija, kuullut, että kukkasille pitää puhua, että ne kasvaa hyvin? Niin meijän mummu sano. Ostin eilen itselleni tänne kukkasen. K-Supermarketissa olivat pistäneet kukkasiin tarjouslappuja, osa niistä kukista olikin ihan kuolleita, mut silti oisin halunnu yrittää pelastaa ne. Mä sit valkkasin kuitenkin hyvinvoivan narsissin, jossa on paljon nuppuja ja pari auki olevaakin, kevätkuukauden kunniaks.

Sieltä kaupasta löysin myös herkkuruokaa. Olihan sitä siellä mooonta hyllyllistä, mutta minut ylipuhui paketti mustamakkaraa. Nam. En ole piiitkään aikaan saanut sitä syödä. Vain perunamuusi puuttui. Ja puolukkahillo.Siellä kaupassa oli asia mitä en ennen muista nähneeni: viileä keidas, eli alue jolla myytiin kaikkea kylmässä säilytettävää. Se oli erillisten ovien takana. Kesällä sinne sitten jäähdytteleen :D

Muutoksia

Muutin pois.
Ja sit mie vuokrasin yksiön.
Työsin poliisiauton käyntiin.
Ostin 6 munkkia sotilaskotiautosta.
Lupasin yhteisvastuukerääjäksi.
Olen ajatellut kovasti.
Ja itkenyt.
Töissäkin olen ollut.
Ostin kameran.
Näin abeja.

Ompas taas ollut viikko!

Ainahan se on mielessä.. ruoka

Millaista musiikkia sinä haluat kuunnella vanhainkodissa? Telkarissa on pyöriny joku mainos (en nyt muista mainostaako se jotain ohjelmaa vai mitä), jossa kysytään tuo kysymys. Mäkin oon sitä miettiny. Oon seurannu läheltä toimintaa mejän kotokunnan vanhusten asumislaitosten ohjelma tarjontaa ja miettiny, että haluaako ne oikeesti kuunella kaikki hengellisiä lauluja ja jumalanpalveluksen kirkosta. Vähän on tuskallista sillä, joka haluaiskin kuulla Antti Tuiskun konserttia ja nähdä nykytanssia. Mä oon myös miettiny vanhusten ruokia, että mitä silloin meille tarjotaan ku ite ollaan siellä. Ei kaikki nykyihmiset ole tottuneet syömään karjalanpaistia ja puuroa (vaikka pitäis), et pitääkö sitten vanhoilla päivillä muuttaa ruokailutottumuksia. Kylällä olen vime aikoina usein kuullut ja nähnyt kuinka yli 70-vuotiaat menee kebabpizzeriaan syömään. Kerran olin Hesellä sillai et olin siskoni kans ainoot alle 50-vuotiaat ja siellä oli porukkaa ainakin 15. Huomasin, että vanhemman väen keskuudessa juustohampurilainen oli aika suosittu. Ja jokainen palasi kassalle kysymään, että eikös limsan kanssa saa pilliä. Tunnettiin  siskoni kans ittemme ihan joukkoonkuulumattomiks ku ryystettiin vaan mukin reunasta.

Tein eilen pizzakokeilun. Sain vinkin (siis siihen osuuteen että pizza ilman täytteitä uuniin, loput omasta päästä) jostain ulkomaankielisestä kokkailuohjelmasta, oisko ollu se Herrrkullista -niminen juttu. Eka tein pizzapohjan Myllyn parhaan reseptin mukaan, mul ei kyl ollu täl kertaa oikeita jauhoja, laitoin kolmasosa hiivaleipäjauhoja ja loput tavallista. Sit ku se oli kohoillu ja muuta, niin paistoin sen sillai et tuli väriä. Sit ku otin uunista, niin suoran siihen juustoraastetta kauttaaltaan. Ja sitten toiselle puolikkaalle seuraavanlaista täytettä: ranskankermaa, valkosipuli(jauhett)a, oreganoa, suolaa, aurinkokuivattua tomaattia ja katkarapuja. Sit taitetaan täytteetön puoli toisen päälle, leikellään paloiksi ja syödään. Täyte tuli siitä mitä kaapista löyty, seuraavalla kertaa ihan erilainen taas. Ja sit vielä lopuksi vinkki todella hyvästä pizzakastikkeesta. Niin ja sekin vielä et jossain keskustelupalstalla vinkattiin että kannattaa kuumentaa pelti eka uunissa ja laittaa sit pizza leivinpaperin kans siihen päälle, se toimii!

Väriä elämään

Ostin kamerani (Nikon Coolpix 4600) vuonna 2005 kesällä, maksoin siitä 325 euroa. Seuraavalla viikolla lähdin Ruotsiin leireilemään viikoksi ja siltä matkalta onkin aika läjä kuvia. Kun kuvat oli teetetty, näytti ruoho Ruotsissa kumman vihreältä, eikä vain mielikuvissa. Syksyä kohti mentäessä, kun kaikki elämä ei enää tapahtunut ulkoilmassa, huomasin, että sisätiloissa oli vaikea saada tärähtämätöntä kuvaa. Salamaa käyttäessä patteri kesti ehkä kolmen kuvan ottamisen. Ratkaisuksi keksin käyttää mustavalkoväritystä, silloin kuvat eivät olleet niin tärähtäneitä, tai ainakaan se ei haitannut niin paljon.Mutta kyllähän siinä jää paljon puuttumaan.

Talvella ulkona kuvaaminen jälleen onnistui, mutta jotenkin näytti, että aina oli menossa sininen hetki.

Onneksi koulussa valokuvauskurssilla kuulin termin valkotasapainon säätäminen. En mä sitä heti silloin tajunnu, mutta joskus sen jälkeen kameran valikkoa selatessani sitten välähti ja nykyisin auringonlasku voi olla myös tällainen:

Tuo kamerani on melko näppärän kokoinen, kulkee mukana myös metsästyshaalarin taskussa. Jotenkin kummasti se on myös kestänyt ilman minkäänlaista säilytyspussia repussa ja veskassa kaikenlaisen rojun joukossa (koputtelen tässä samalla puista pöytää). Mutta vaikka olemmekin nyt viiden ja puolen vuoden aikana ystävystyneet melko hyvin, haluaisin oman järkkärikameran, koska aika paljon kuvaan kuitenkin "suunnitellusti" eli kaivan kameran esiin. Tietysti tuo pokkari kulkis taskussa jatkossakin, mutta..

Ah, aamu-tv

Olen taas sivistämässä itseäni: telkkarissa pyörii ykkösen Aamu-tv (urheilu-uutisten ajaksi käänsin Huomenta Suomeen). Tänään olen oppinut:
- Turkki tuo turvaa liukkailla. Tätä olen kyllä itsekin ajatellut. Paljon mieluummin kaatuisin turkki päällä kuin verkkareissa, ei ois niin kylmä se kosketus jäähän ja ennenkaikkea pehmeämpi. Taidankin lähteä kettumettälle ja sitten toteutan pitkäaikaisen suunnitelmani siitä, että teen itse itselleni turkin. Ja päähän pyöräilykypärä!
- Alitajunnalla ei ole huumorintajua. Siksi ei pidä laittaa lihavaa possua jääkaapin oveen muistuttamaan terveellisistä elämäntavoista. Parempi on laittaa omat kasvot liimattuna ihannevartaloon.


Sivistin itseäni myös googlettelemalla. Selvitin nimen Marimekon kuosille, jonka joskus näin lehdessä. Se oli Napakettu. Pidän erityisesti sinisestä versiosta. Raportin koko vaan on niin suuri etten oikein tiedä mitä haluaisin siitä tehdä. Saisko pienempänä, kiitos? Vaikka oishan tuo jännä jossakin niin ettei koko kuva näy kerralla. Pitää miettiä.

Iltapäivällä meinaan mennä kirjastoon etsimään luettavaa 100 kirjaa -listalta ja voisin ehkä kokeilla Vares-kirjaakin lukea. Olin katsomassa Rare exportsin ja se oli pikkasen liian pelottava mulle. Leffaseura sitten vähän epäili, että voinko mennä Varesta katsomaan. Jos asia selviäis kirjaa lukemalla.


Nyt lämmityshommiin!

Kalastuskäsineet ja valvomiskrapula, ei sentään joka päivä

Tää oli semmonen juttu, mikä oli kyllä blogipäivityksen arvoinen: shoppailin kalastustarvikenettikaupasta! Lupasin isälle tilata sille jouluksi kalastuskäsineet, jotka ei kovetu pakkasessa. Nyt sitten jännitetään kuinka käy. Toivottavasti 14 vrk:n kuluessa tilauksen toimituksesta tulee pakkaset takas, niin pääsee testaileen. Se puhe tilaamisesta oli silloin marraskuun viimeisinä päivinä, jolloin todellakin oli pakkasta. (Alla kuva, jossa on käytetty niiden pakkasten aikaan saatua kuhaa.) Vauhtiin kun pääsin, niin shoppailin vähän muutakin. Hommasin muutaman synttärilahjan ja jopa hyvissäajoin. Ainakn verrattuna tuohon joululahjaan. Tai hmm.. mitenköhän se meni, se maksupuoli. Synttärilahjat tulivat eri kaupasta, sellaisesta missä ei tarvitse maksaa toimituskuluja. Noissa isän hanskoissa niitä toimituskuluja onkin ihan kiitettävästi.

Pekoni-kuharullia

Olin lauantaina tansseissa. Seuraavana päivänä töihin aamuvuoroon, niin että nukkumaan ehdin jotain 5 tuntia, mikä on mulle ihan liian vähän. Tietysti heräsin sinä aikana monta kertaa katsomaan, että joko pitää nousta. Aamulla olikin pitkästä aikaa valvomiskrapula. Oikeaa krapulaa en ole montaa kertaa kokenut, mutta tätä alkoholitonta versiota vaikka kuinka paljon. Suuri ero näillä kahdella on se, että valvomiskrapula tulee sillekin, joka on kuskina, tai oikeastaan erityisesti sille. Mutta tuntemukset voivat olla yhtä kamalia. Eilen oli melkein koko päivän huono olo (raitis ilma auttaa tähän,jos jaksaa sinne ulos asti vaivautua), silmiä veresti, koko ajan jano (työvuoron aikana meni melkein 1,5  litraa jouluomena-Jaffaa.. Terveellistä!), suolasta pitää saada (päivän pelasti tortilla chipsit, rasvaa vain 28%) ja jos ei ole koko ajan tekemistä niin alkaa väsyttää. Harkitsen kyllä tarkasti ennen kuin seuraavan kerran lähden tansseihin, jos aamulla pitää herätä. Ainakin pitää olla kaiken tämän tuskan arvoiset bändit. Lauantaina oli.

Nyt sais toi loska häipyä ja pakkaset kehiin. Tai sit oikeesti kesä.

Kaisalle kiitos perjantain postiylläristä! Oli hyvät värit.