Jeeee! Tää blogi onkin taas olemassa! Aamulla peljästyin pahanpäiväsesti, ku ekalla kirjautumiskerralla kerrottiin huoltokatkosta ja toisella kertaa koko blogia ei ollu olemassa. Mut joku näppärästi on nyt palauttanu tän olemaan.
Tänään kerron teille tarinan, jonka opetus vois olla vaikka: kauneuden vuoksi pitää kärsiä / kauneuteen pyrkimisestä pitää kärsiä.
Mul on ollu täs pikkasen kiiruita ja en oo onnistunu löytään aikaa, että kävisin tutuilla kampaajilla. Alko sit jo ärsyttää hiuksieni ilme ja jotain oli tehtävä, joten varasin ajan tuossa lähellä olevalle kampaajalle, joka toimii jonkun kauneuskeskuksen tiloissa. Ajanvarauksen jälkeen huomasin, että nimeni oli ajanvarauskortissa jonkii verran eri kuin oikeasti on, mutta annoin sen anteeks kun selkeesti ajanvaraushenkilö ei ollu äidinkieleltään suomenkielinen.
Tuli sitten aika. Olin paikalla hyvissä ajoin. Jotain varttia etuajassa. Hetken odottelin ja sitten ajanvaraushenkilö tuli sanomaan, että ajat ovat hiukan myöhässä, joten mitä haluaisin tehdä odotellessani. Päätin sit heittää lenkin kylällä. Puolta tuntia myöhemmin olin takaisin. Sitten minulle tarjottiin teetä ja keksiä (ilmeisesti kuuluu aina paikan tyyliin). Sit kun siinä parit lehdet olin selannu, niin pääsin jo istumaan penkkiin. Siinä vaiheessa selvis, että kampaajani ei puhu suomea, eikä englantia, ei ruotsia, saksaa.. Vain venäjää. Itselläni taas on venäjästä käytynä pelkät alkeet. Osaan tilata kaljaa, samppanjaa ja kertoa, että "se on minun matkalaukkuni". Onneksi minulla oli mukana lehti jossa oli kuva hiusväristä jonka halusin (Anna 16-17/2011, sivu 69). Kampaajani kuitenkin tuijotti kuvaa hämmentyneenä. Kaivettiin esiin värikartat. Suunnilleen siihen suuntaan oli väri 'kupari', mutta sitä päähäni on laitettu ennenkin ja halusin keltaisempaa/vaaleampaa. Yritin sitä sitten selvittää, jolloin kampaaja kysyi "White?". No ei ihan todellakaan! Piti siis odotella, että ajanvaraushenkilö tulee tulkkaamaan.
50 minsaa sen jälkeen kun mun ajan ois pitäny olla, alkoi kampaaja sekoitella värejä. Jonkin ajan kuluttua päässäni oli sinistä ja violettia. Tiivitaaviväriä oikein. Sit siin olikin jo menny aikaa niin paljon, että seuraava asiakas tuli. Henkilökunta järjesti niin, että kampaaja hoiteli kummankin hiuksia yhtäaikaa. Eli minun värini jätettiin vaikuttamaan. Pikkasen huolestutti, mutta ajattelin et kyl hän asiansa osaa.Puolen tunnin välein ajanvaraushenkilö kävi tarkistamassa, ettei ollut kielivaikeuksia. Yhdellä kertaa kampaajani halusi kertoa minulle, että hänestä on kiva välillä tehdä jotain erilaista.
Lopulta tuli hiusten pesun aika. KÄÄÄÄK!! Ne oli kirkkaan punaiset!! Ja niissä oli valkoiset raidat!!
Jepsis. Ennakkoon mulle oli sanottu että 1,5 tuntia menee. No, kolme tuntia siinä meni ja lopputulos ei ollut sen mukainen. Tai no, ainakin näki että värin oli annettu vaikuttaa. Ja valkoiset raidat, mistä hitosta ne tuli! Inhoon niitä erityisesti.
"Toivotaan, että väri haalistuu pesussa, yleensä se tekee niin"
Mulle tarjottiin myös, että jos ei haalistu, niin voin tulla uudestaan, että katsotaan mitä voi tehdä. Arvatkaapas uskallanko mennä korjauttamaan.. Pitkää palautetta en ehtinyt jäädä antamaan, olin jo melkein myöhässä töistä. Ja pinkille ihon värille piti tehdä joku peitto-operaatio, ettei se kilpailisi hiusten kanssa.
Jos vaikka lupaisin jotain: En kokeile toiste.
Herrajesta. Tuo oli just se sellanen painajaismainen kampaamokäynti. Pitikö vielä maksaa? Kiva mennä sitten töihin heti.
VastaaPoistaSe on kyllä jännä, että vaikka lopputulos ei oikein olis sitä mitä oli halunnut, ei sitä välttämättä uskalla kertoa. Ja miksi ihmeessä..
Joo, maksoin. Ja mä kyl kerroin et en tykkää. Muutaman pesun jälkeen väri ei enää satu silmiin, on haalistunu ja sit siihen on tottunukin. Eli tällä mennään. Tämmönen kesätukka..
VastaaPoistaVoi ei! Nyt vasta huomasin, et mul olikin jo teksti tällä otsikolla! Ja vieläpä tältä keväältä. Noloooo.
VastaaPoista