Väriä elämään

Ostin kamerani (Nikon Coolpix 4600) vuonna 2005 kesällä, maksoin siitä 325 euroa. Seuraavalla viikolla lähdin Ruotsiin leireilemään viikoksi ja siltä matkalta onkin aika läjä kuvia. Kun kuvat oli teetetty, näytti ruoho Ruotsissa kumman vihreältä, eikä vain mielikuvissa. Syksyä kohti mentäessä, kun kaikki elämä ei enää tapahtunut ulkoilmassa, huomasin, että sisätiloissa oli vaikea saada tärähtämätöntä kuvaa. Salamaa käyttäessä patteri kesti ehkä kolmen kuvan ottamisen. Ratkaisuksi keksin käyttää mustavalkoväritystä, silloin kuvat eivät olleet niin tärähtäneitä, tai ainakaan se ei haitannut niin paljon.Mutta kyllähän siinä jää paljon puuttumaan.

Talvella ulkona kuvaaminen jälleen onnistui, mutta jotenkin näytti, että aina oli menossa sininen hetki.

Onneksi koulussa valokuvauskurssilla kuulin termin valkotasapainon säätäminen. En mä sitä heti silloin tajunnu, mutta joskus sen jälkeen kameran valikkoa selatessani sitten välähti ja nykyisin auringonlasku voi olla myös tällainen:

Tuo kamerani on melko näppärän kokoinen, kulkee mukana myös metsästyshaalarin taskussa. Jotenkin kummasti se on myös kestänyt ilman minkäänlaista säilytyspussia repussa ja veskassa kaikenlaisen rojun joukossa (koputtelen tässä samalla puista pöytää). Mutta vaikka olemmekin nyt viiden ja puolen vuoden aikana ystävystyneet melko hyvin, haluaisin oman järkkärikameran, koska aika paljon kuvaan kuitenkin "suunnitellusti" eli kaivan kameran esiin. Tietysti tuo pokkari kulkis taskussa jatkossakin, mutta..