Mulla oli tänään lääkärinaika. En ollu ennen käynyt siellä päässä terveyskeskusta ja olin pikkasen ihmeissäni että olenko nyt lopulta oikeassa paikassa. Olin harpponut paikalle nurmikonkin poikki, kun olin pikkasen tiukalla aikataululla lopulta. Siinä sitten tietty sukatkin kastuivat loskassa. Etsin sitten kovasti jotakin ilmottautumispaikkaa tai muuta neuvontaa. Onneksi siivooja huomasi mun kysyvän katseeni. Oon muuten huomannu et aina kun olen terveyskeskuksessa, ei väliä millä paikkakunnalla, niin aina näkyy siivooja. Ja usein niiltä myös apua kysyn.
Siivooja: "Mihin olet menossa?"
Mä: "Emmä tiiä, mul oli vissiin tuonne (osoitan toiseen odotushuoneeseen, sinne missä on muitakin ihmisiä) aika varattuna.."
Siivooja: "Jaa X X:lle?"
Mä: "Emmää muista!"
Siivooja: "Perhesuunnitteluun?"
Mä: "En mä ny perhettä halua!"
Siivooja: "Sinne siis!"
Tän syksyn aikana oon viettäny aikaa useammassakin odotushuoneessa. Työterveyden aikaa odotellessa luin jotakin järkevää lehteä (josta saa aikaa kaikkia mielenkiintoisia vaivoja, jos vähänkään on taipumusta luulotautiin). Ja siel oli juttu istumisen epäterveellisyydestä. Ei siis liikkumisen terveellisyydestä, vaan toisesta näkökulmasta. Se oli mielenkiintoinen juttu!
Mulle on kertyny tuota lämmittävä rasvakerrosta hiukan enemmän kuin mitä nämä pakkaset vaativat. Nyt mä si päätin aloittaa uuden ihmedieetin testaamisen. Ihan ite keksin. Se ois nimeltään Kotiruokadieetti. Nyt juur mul on perunat kiehumassa ja sianlihasoosi odottelee jo. Aika rohkeelta kuulostaa?!
Voi harmi! Leikkasin veitsellä sormeeni just kun olin alkamassa tiskata. Kattellaan sitä hommaa taas ens viikolla..
 |
| Kotiruokaa? |
 |
| Koti ruoaksi? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti