Ihme ja kumma

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

On se kumma, ku ihan lähelläki voi asiat muuttua ja tapahtua kaikkee suurtaki ilman, että mitään huomaa. Itse yllätyin tänä aamuna, enkä varmasti mitenkään iloisesti. Huomasin nimittäin olevani kipeä. Just kerkesin pari päivää olla terve yskimisestä ja köhimisestä. Vapaapäivän kunniaks päätä särkee ja selkään koskee samalla tavalla kuin sillon, kun on kuumetta. Mun piti heti aamusta mennä lenkille, käydä kylillä, kirjoittaa kirje, laittaa työhakemuksia ja laittaa taas kämppää vähän järjestykseen. Ainut mitä oon jaksanu tehä on tuo työhakemusasia. Saa nähä kuinka hyviä hakemuksia pikkusen pää pipinä saa aikaan. Hakemuksia kirjottelin aina muutaman minuutin, oikasin sängylle kymmeneks minsaks ja sit taas hiukan kirjotusta. Kolmekohan sain aikaseks. Ja jos ny oikein luin, niin ihan kivan kuulosiin paikkoihin hain.

Tuon otsikon mukainen biisi on muuten pikkasen traumaattinen mulle. Viimeisenä päiväkerhokeväänä, siis ennen kuin menin ekalle, oli meillä kirkossa päiväkerhosta valmistumisjuhla. Itse en päässyt kirkonkylän lasten kans samoihin harjoituksiin lauluja treenaan, joten mulle kerrottiin mitä siellä lauletaan. Mulle ei sanonu mitään biisi nimeltä Ihme ja kumma. Kerhotäti sit sanoi, että voin istua paikallani sillä aikaa, kun muut laulaa sen. Siellä oli sit kirkossa kaikki kummit ja kaimat kattomassa meittiä. Välillä käytiin edessä esittämässä jotain, muuten istuttiin etupenkeissä. Ja sitten tuli SE biisi. Heti ekasta sävelestä tajusin mistä on kyse. Kyllä harmitti istua siinä penkissä yksin. Nolotti ku aattelin, että kaikki ny luulee, etten tiedä noin helppoa kappaletta.

Viikonvaihteessa tajusin jotain uutta: joka puolla Suomee ei hiekotushiekka ole punertavaa. Kiitos vierailulla olleille kavereille tästä tiedosta.

Hyvää Naistenpäivää ja Laskiaistiistaita!