Mä oon miettiny et onko jotain mukavaa tapaa viettää pitkäperjantai, jos asuu yksin ja paikkakunnalla, jossa ei tunne ketään. En sitten keksiny mitään erityistä. Torstai-iltana töistä päästyäni keksin kyl kaikkea tekemistä, lähinnä telkkarin katselua ja lehtien lukemista, joten valvoin myöhään ja kulutin tästä perjantaista ison palasen nukkumalla pitkää, eli kymmeneen. Sit siihen taas huolellista lehtikatsausta, telkkariohjelmat ja hupsista, yhtäkkiä onki jo iltapäivä. Aamupäivän vesisade kaikonnut ja aurinko paistaa.Ikkunasta kurkkimalla selvis, että naapureiden harrastuksiin tänään kuuluvat auton renkaiden vaihtaminen ja kukkamaat.
Lähdin sitten itsekin ulkoilemaan. Kameran kans tietty. Kävin muutaman kilsan päässä kevyen liikenteen väylää, paluumatkalle lähdin männikköä pitkin ja sieltä päädyin hiekkarannalle, josta nää kuvat ovat. Järvi näytti jälleen hienolta. Rannat ovat jo sulaneet ja jään kohdalla höyryää, kun lämpö haihduttaa jäätä. Saaret näyttivät jostain satumaailmasta reväistyiltä.
Lenkiltä palatessani mukanani oli muovikassillinen tyhjiä pulloja ja tölkkejä, oli siis taloudellisesti kannattava lenkki, onneks oli iso pussi matkassa. Mut minen vaan ymmärrä miten niitä pulloja voi löytyä niin paljon. Tai onhan se rasittavaa huolehtia jäljistään, varsinki jos on hiukka juhlatuulella. Ehkä tää johtuu mun kotokasvatuksesta. Mä kun nään tyhjän pullon niin aattelen, et tottakai se pitää ottaa mukaan. Joskus kyl saa semmosii hiukan pitkiä katseita kun kyykkii jossain tien varressa pulloja hakemas. Siitä saa rahaa ja säästytään muutamalta petolliselta lasinsirulta. Pienenä en saanu mitään viikkorahaa, mut naapurin setä antoi keräämiään pulloja palautettavaks. Niillä rahoilla sit ostin itelleni Sittis-korin.
Tää puu on vähän ku joku Madonna hurjassa tanssiesityksessään keikalla tai musiikkivideolla. Aika kierteet.
Nyt päivä jatkuu avokado-saksanpähkinäkasvonaamiolla, valokuva-albumin kasaamisella ja iltaruoaksi possupihvejä viinillä ja fiinillä salaatilla. Illlalla joku leffa (laivareissulla tarttui mukaan 5 uutta leffapokkaria) ja siinä samalla jotain pientä askartelua.
Ihan mukiinmenevä (tästä sanasta mulle tulee mieleen Muumit) vapaapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti