tiistai 23. huhtikuuta 2013

Postittaja

Mä oon aina tykänny lähettää postia. Ala-asteella mulla oli monia kirjekavereita koulusta ja serkuista. Myöhemmin tilasin ulkomaalaisen kirjekaverin, joka oli saksasta. Kirjoittelimme monta vuotta ja yritimme järjestää tapaamistakin, kun olin saksassa, mutta se ei onnistunut. Sittemmin olen lähetellyt ristikoiden vastauksia, Kelalle hakemuksia + selvityksiä ja tietysti kavereille kortteja ja kirjeitä. Kirjeeni tuppaavat olemaan rönsyileviä ja huonolla käsialalla kirjoitettuja. Viime kesänä työpaikalleni kauppaan tuli asiamiesposti, joten nyt on myös se toinen puoli postin tiskistä tuttu. Tykkään kovasti postimerkeistä, merkin valitseminen onkin yksi parhaista vaiheista postin lähettämisessä. Kolme viikkoa sitten luin kamelikaverini kirjoittaman blogipostauksen postcrossingista. Olin aiemminkin kuullut siitä, mutta nyt kirjauduin sivustolle välittömästi. Äsken kolahti kolmas paluukortti postiluukusta.

Aloin myös tehdä kortteja itse. Upeat taustapaperit ovat kotoisin tupakkahinnastoista

Tämänhetkistä merkkikokoelmaani. Keskellä oleva kettu on vuodelta 2004 ja on tainnut kulkea rahapussissa siitä saakka, kun ei sitä raaski laittaa menemään

Ensimmäiset matkalle lähteneet kortit Kanadaan, Kiinaan, Venäjälle, Puolaan ja Saksaan

1 kommentti:

  1. Jee olipas kiva lukea tämä :) Miekin sain taas eilen postia, nyt kiinasta ja saksasta.

    Nyt vaan en ole kahteen viikkoon saanut lähettää mitään, koska kaikki kortit ovat edelleen matkalla :( Tai sitten kadonneet tai vastaanottaja ei kirjaa niitä sinne järjestelmään. Harmi kun olisi paljon ihania kevätkortteja valmiina :) Taidankin yllättää vuorostaan omasta osoitekirjasta löytyviä tyyppejä ;>

    VastaaPoista