Kaikki dieetit alkaa maanantaina

.. ja tänään on SE päivä. Joten terveysasiat ovat vallanneet mieleni kerrankin oikeana päivänä.

Mulla oli tänään lääkärinaika. En ollu ennen käynyt siellä päässä terveyskeskusta ja olin pikkasen ihmeissäni että olenko nyt lopulta oikeassa paikassa. Olin harpponut paikalle nurmikonkin poikki, kun olin pikkasen tiukalla aikataululla lopulta. Siinä sitten tietty sukatkin kastuivat loskassa. Etsin sitten kovasti jotakin ilmottautumispaikkaa tai muuta neuvontaa. Onneksi siivooja huomasi mun kysyvän katseeni. Oon muuten huomannu et aina kun olen terveyskeskuksessa, ei väliä millä paikkakunnalla, niin aina näkyy siivooja. Ja usein niiltä myös apua kysyn.
Siivooja: "Mihin olet menossa?"
Mä: "Emmä tiiä, mul oli vissiin tuonne (osoitan toiseen odotushuoneeseen, sinne missä on muitakin ihmisiä) aika varattuna.."
Siivooja: "Jaa X X:lle?"
Mä: "Emmää muista!"
Siivooja: "Perhesuunnitteluun?"
Mä: "En mä ny perhettä halua!"
Siivooja: "Sinne siis!"

Tän syksyn aikana oon viettäny aikaa useammassakin odotushuoneessa. Työterveyden aikaa odotellessa luin jotakin järkevää lehteä (josta saa aikaa kaikkia mielenkiintoisia vaivoja, jos vähänkään on taipumusta luulotautiin). Ja siel oli juttu istumisen epäterveellisyydestä. Ei siis liikkumisen terveellisyydestä, vaan toisesta näkökulmasta. Se oli mielenkiintoinen juttu!

Mulle on kertyny tuota lämmittävä rasvakerrosta hiukan enemmän kuin mitä nämä pakkaset vaativat. Nyt mä si päätin aloittaa uuden ihmedieetin testaamisen. Ihan ite keksin. Se ois nimeltään Kotiruokadieetti. Nyt juur mul on perunat kiehumassa ja sianlihasoosi odottelee jo. Aika rohkeelta kuulostaa?!

Voi harmi! Leikkasin veitsellä sormeeni just kun olin alkamassa tiskata. Kattellaan sitä hommaa taas ens viikolla..

Kotiruokaa?

Koti ruoaksi?

Kotomaan kunniaks kotoilua

Kotoiluhan on nyt ihan todella muodikasta puuhaa. Oon käsittäny et se tarkottaa sitä, kun villasukat jalassa askarrellaan nimilappuja söötteihin jauho- ja sokeripurkkeihin, viritellään tuikkuja ja neulotaan sohvannurkassa mussuttaen pehmoisia itseleivottuja suklaakanelimuffinseja. Minun versioni kotoilusta on kuitenkin lähinnä sitä, kun aamulla ei jaksais nousta sängystä, mut kuitenki si nousee ja hiippailee pitkiksissä koko päivän tukka likasena ja toivoo ettei kukaan vaan tulis käymään katsomaan sotkua. Sit siinä ku laiskottaa alkaa tekeen kuitenki jotain, esimerkiks sängyssä löhöten leikkelee lehdistä kuvia johonki kollaasiin. Kun mun kotoilu ei oo mitenkään kauheen aikaansaavaa, niin luultavasti ne lippulappuset jää liimaamatta.

Tänään aloin tuollaisessa kotoilufiiliksessä tehdä joulukortteja.

Haluaisitko sinä joulukortin näistä aineksista?

Sit ku olin aikani peiton alla istuskellen (heheh, joo siis ei se peitto ollu ku hartioilla ja jalkojen päällä) leikelly, totesin paitani olevan sopivan hikisen hajuinen lenkille lähtöön. Tässä siis pieni niksi laiskemmille urheilijoille: mene lenkille likainen paita päällä ja lenkin jälkeen haiset niinkuin olisit jotain tehnykin. Lenkkikaveriks otin kameran ja suunnistin kameranheiluttelunsuosikkipaikkaani.

Muutama vapaa veneenaluspaikka vapaana vielä.

Majapaikan lisäksi sieltä löytyi mielenkiintoisesti rikkiruostunut metallilevy. Voiskohan siitä tehä jonkun ulkotulihomman.. Aika kotoilua sanoisin!