Väriä elämään

Ostin kamerani (Nikon Coolpix 4600) vuonna 2005 kesällä, maksoin siitä 325 euroa. Seuraavalla viikolla lähdin Ruotsiin leireilemään viikoksi ja siltä matkalta onkin aika läjä kuvia. Kun kuvat oli teetetty, näytti ruoho Ruotsissa kumman vihreältä, eikä vain mielikuvissa. Syksyä kohti mentäessä, kun kaikki elämä ei enää tapahtunut ulkoilmassa, huomasin, että sisätiloissa oli vaikea saada tärähtämätöntä kuvaa. Salamaa käyttäessä patteri kesti ehkä kolmen kuvan ottamisen. Ratkaisuksi keksin käyttää mustavalkoväritystä, silloin kuvat eivät olleet niin tärähtäneitä, tai ainakaan se ei haitannut niin paljon.Mutta kyllähän siinä jää paljon puuttumaan.

Talvella ulkona kuvaaminen jälleen onnistui, mutta jotenkin näytti, että aina oli menossa sininen hetki.

Onneksi koulussa valokuvauskurssilla kuulin termin valkotasapainon säätäminen. En mä sitä heti silloin tajunnu, mutta joskus sen jälkeen kameran valikkoa selatessani sitten välähti ja nykyisin auringonlasku voi olla myös tällainen:

Tuo kamerani on melko näppärän kokoinen, kulkee mukana myös metsästyshaalarin taskussa. Jotenkin kummasti se on myös kestänyt ilman minkäänlaista säilytyspussia repussa ja veskassa kaikenlaisen rojun joukossa (koputtelen tässä samalla puista pöytää). Mutta vaikka olemmekin nyt viiden ja puolen vuoden aikana ystävystyneet melko hyvin, haluaisin oman järkkärikameran, koska aika paljon kuvaan kuitenkin "suunnitellusti" eli kaivan kameran esiin. Tietysti tuo pokkari kulkis taskussa jatkossakin, mutta..

Ah, aamu-tv

Olen taas sivistämässä itseäni: telkkarissa pyörii ykkösen Aamu-tv (urheilu-uutisten ajaksi käänsin Huomenta Suomeen). Tänään olen oppinut:
- Turkki tuo turvaa liukkailla. Tätä olen kyllä itsekin ajatellut. Paljon mieluummin kaatuisin turkki päällä kuin verkkareissa, ei ois niin kylmä se kosketus jäähän ja ennenkaikkea pehmeämpi. Taidankin lähteä kettumettälle ja sitten toteutan pitkäaikaisen suunnitelmani siitä, että teen itse itselleni turkin. Ja päähän pyöräilykypärä!
- Alitajunnalla ei ole huumorintajua. Siksi ei pidä laittaa lihavaa possua jääkaapin oveen muistuttamaan terveellisistä elämäntavoista. Parempi on laittaa omat kasvot liimattuna ihannevartaloon.


Sivistin itseäni myös googlettelemalla. Selvitin nimen Marimekon kuosille, jonka joskus näin lehdessä. Se oli Napakettu. Pidän erityisesti sinisestä versiosta. Raportin koko vaan on niin suuri etten oikein tiedä mitä haluaisin siitä tehdä. Saisko pienempänä, kiitos? Vaikka oishan tuo jännä jossakin niin ettei koko kuva näy kerralla. Pitää miettiä.

Iltapäivällä meinaan mennä kirjastoon etsimään luettavaa 100 kirjaa -listalta ja voisin ehkä kokeilla Vares-kirjaakin lukea. Olin katsomassa Rare exportsin ja se oli pikkasen liian pelottava mulle. Leffaseura sitten vähän epäili, että voinko mennä Varesta katsomaan. Jos asia selviäis kirjaa lukemalla.


Nyt lämmityshommiin!

Kalastuskäsineet ja valvomiskrapula, ei sentään joka päivä

Tää oli semmonen juttu, mikä oli kyllä blogipäivityksen arvoinen: shoppailin kalastustarvikenettikaupasta! Lupasin isälle tilata sille jouluksi kalastuskäsineet, jotka ei kovetu pakkasessa. Nyt sitten jännitetään kuinka käy. Toivottavasti 14 vrk:n kuluessa tilauksen toimituksesta tulee pakkaset takas, niin pääsee testaileen. Se puhe tilaamisesta oli silloin marraskuun viimeisinä päivinä, jolloin todellakin oli pakkasta. (Alla kuva, jossa on käytetty niiden pakkasten aikaan saatua kuhaa.) Vauhtiin kun pääsin, niin shoppailin vähän muutakin. Hommasin muutaman synttärilahjan ja jopa hyvissäajoin. Ainakn verrattuna tuohon joululahjaan. Tai hmm.. mitenköhän se meni, se maksupuoli. Synttärilahjat tulivat eri kaupasta, sellaisesta missä ei tarvitse maksaa toimituskuluja. Noissa isän hanskoissa niitä toimituskuluja onkin ihan kiitettävästi.

Pekoni-kuharullia

Olin lauantaina tansseissa. Seuraavana päivänä töihin aamuvuoroon, niin että nukkumaan ehdin jotain 5 tuntia, mikä on mulle ihan liian vähän. Tietysti heräsin sinä aikana monta kertaa katsomaan, että joko pitää nousta. Aamulla olikin pitkästä aikaa valvomiskrapula. Oikeaa krapulaa en ole montaa kertaa kokenut, mutta tätä alkoholitonta versiota vaikka kuinka paljon. Suuri ero näillä kahdella on se, että valvomiskrapula tulee sillekin, joka on kuskina, tai oikeastaan erityisesti sille. Mutta tuntemukset voivat olla yhtä kamalia. Eilen oli melkein koko päivän huono olo (raitis ilma auttaa tähän,jos jaksaa sinne ulos asti vaivautua), silmiä veresti, koko ajan jano (työvuoron aikana meni melkein 1,5  litraa jouluomena-Jaffaa.. Terveellistä!), suolasta pitää saada (päivän pelasti tortilla chipsit, rasvaa vain 28%) ja jos ei ole koko ajan tekemistä niin alkaa väsyttää. Harkitsen kyllä tarkasti ennen kuin seuraavan kerran lähden tansseihin, jos aamulla pitää herätä. Ainakin pitää olla kaiken tämän tuskan arvoiset bändit. Lauantaina oli.

Nyt sais toi loska häipyä ja pakkaset kehiin. Tai sit oikeesti kesä.

Kaisalle kiitos perjantain postiylläristä! Oli hyvät värit.