Warning -- Avautumista -- Varoitus
Minä yritän harrastaa liikuntaa. Koko alkuvuoden se onkin onnistunut aika hyvin: joka viikko oon ainakin neljänä päivänä liikkunut. Täs on semmonen ongelma, että mua nolottaa. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, että mikä, mutta nolottaa vaan. Nolotuksen aihe ei ole punainen naama tai epämääräiset treenivaatteet. Todennäköisin aihe ois se, että muut ehkä näkee että mä vaan yritän, enkä treenaa, urheile ja kuntoile. Tää nolottaminen aiheuttaa sen, että yritän kätkeä sauvat sauvakävelylenkillä selkäni taakse jonkun tullessa vastaan, yritän katsoa ettei jäällä ole ketään muuta luistelijaa kun minä menen sinne ja kuntosalilta liukenen aika pian, jos sinne tulee yhtään uskottavampi treenaajatäti. Ehkä tähänkin asiaan tarvitaan vain harjoitusta.
Yritän parantaa elämäntapojani muutenkin, nimittäin ruokailun suhteen. Oon uudestaan opetellu syömään aamupalaa, hedelmiä ja vihanneksia, sekä välttelen työpaikan takahuoneessa lojuvia keksejä, suklaita ja pullia. Pääasiassa tämäkin homma sujuu, mutta kun menen vaikkapa äidin ja isän tykö, niin toteutus tulee sata kertaa vaikeammaksi. Siellä tuntuu, että porukka loukkaantuu jos en syö kaikkea mitä tarjotaan. Mä oon sit yrittäny itse tehdä terveellisempää ruokaa, mutta jostain aina pöytään ilmestyy lisukkeeks vähän lisää sörsseleitä ja jälkkäreitä. Huoh.
Kolmas yritysideani on yrittää pudottaa painoa, jossa edellämainitut toimivat työvälineinä. Tämä yrityksen ongelmia onkin jo tullut esille, joten kerron jotain muuta. Töissä, kun kuulivat, että olin menossa kuntosalille, tiedusteltiin, että onko siellä näkynyt erästä näillä nurkilla asuvaa julkkista, joka on ilmoittanut julkisesti tiputtavansa raskauskilojaan. Minun vastaukseni: Ei ole, kun olen eri formaatissa. Mä pudotan painoani, jotta raskusmahani erottuu sitten joskus.
