Tili tyhjäks, auto täyteen

Ajoin tänään töitten jälkeen pikaiselle ostoskierrokselle naapurikuntaan.

Aloitin ihan hallitusti apteekista. Resepti mukana ja kaikkee. No, vähän ostin särkylääkkeitä ilman reseptiä, mut mukaan ei lähteny mitään erikoislotiooneja tai muuta mielenkiintoista.

Sit kodinkoneliikkeeseen. Onneks oli vaan 10 minsaa sulkemisaikaan, niin tein vaan tutustumiskierroksen. Nypräsin leivänpaahtimia, ihan henkilökunnan valvonnassa. En ostanu ku en osannu päättää et otanko ruman ja toimivan vai tyylikkään ja vähemmän kätevän. Ovelta pyörähdin vielä juttelemaan tietokoneesta. Myyjä otti numeroni talteen ja lupasi koota pari eri pakettivaihtoehtoa hintoineen mulle. Kääks! Nyt pitää siis opiskella et mitä kaikkee mun koneessa pitää olla. Ainakin paljon tilaa kuville (ehkä erikseen ulkoinen se-juttu, tiedättehän) ja si ei saa jumittaa jos yritän ladata kuvan blogiin, tai muokata sitä kuvaa. Uuden koneen kans vois myös harkita nettiyhteysnopeuden päivittämistä. Ihan pikkusen sit vielä mainitsin myyjälle et pesukonekin tarttis saada. VIELÄ ei menny yhtään rahaa.

Viimeiseksi ostoskohteeksi olin jättänyt kirpputorin, vähän niinkun loppurentoutukseks tälle rankalle kierokselle. Aloitin ihan pienestä. Olen koko kesän etsinyt kettukorua tai vaatetta. Siis joku missä ois ketun kuva ja mielellään väri myös, mutta ei ole löytynyt. Kirpparilta löytyi sivuosuma: keltainen bambikoru, josta kaiken lisäks meni tuotto joidenkin eläinten hyväks. Seuraavaksi löytyi paitamekko, jonka haluaisin itse pukea päälle, mutta en ihan oo koko 34. Soitin siskolleni, lainasi kassalta mittanauhaa ja todettiin että vois olla sopivan kokoinen. Mukaan lähti tämäkin. Näillä ostoksilla ei kuitenkaan auto vielä täyty, niin siirryin raskaampaan sarjaan: huonekaluosastolle. Siellä hengas pari vuoderahia. Meikälle on oikein tulossa yövieraita ens viikolla ja päätin että tarvitsen toisen varapatjan. Pitää vaan ommella uusi päällinen, kun kuosi ja väri ei ihan sovi mun silmälle. Onneks niitä sisustuskankaitakin on kertyny nurkkiin. Tällä täyttyi jo peräluukku. Viimeisimpänä muttei vähäisinpänä huomasin nurkassa kyhjöttämästä kummallisen vanerilaatikon. Se oli aselaatikko. Löytyi pehmusteet ja kaikki, joten ei sitä voinu sinne jättää. Kassalla hieman hymyilivät mun ostoksille ja sanoivat et "kakskymppii". Ei paha.

Melkein riistäyty käsistä.

Eläimellistä menoa

Mä oon monesti miettiny, että näkeekö kaikki ihmiset autoillessaan niin paljon eläimiä kun mä. Vai johtuuko se näkeminen mun harjaantuneesta metsästäjän katseesta, pikkuteitten ajamisesta, runsaista kilometreistä ja yöautoilusta?! Pelkästään viimeisen parin vuorokauden aikana olen nähnyt

supikoiran pennun lauantai-iltana ihan lähellä tanssilavaa.
rusakoita tansseista kotiin ajellessa, oli montaa kokoo ja tyyliä.
sunnuntaiaamuna matkalla rippijuhliin ensin peuraäiteen ja sit hetken kuluttua hänen nuorimmaisensa. Ois kannattanu hiljentää enemmän, kun se pikkuinen oli todella lähellä jäädä alle.
tänää töihin lähtiessä oli ketunpoika tien päässä odottelemassa.

Siinä kuulitte myös mitä oon tehny, sillai sivulauseessa.